Monet ratkaisut eivät tuota tavoiteltua lopputulosta, koska kysymys johon ratkaisu vastaa on asetettu väärin. Oikean kysymyksen löytämisen ei tarvitse olla vaikeaa.
Laki tehostetun palveluasumisen hoitajamitoituksen nostosta 0,7 hoitajaan asukasta kohden on hyvä esimerkki. Alkuperäisenä ongelmana oli se, että laitoshoidossa tapahtui laiminlyöntejä liian vähäisen hoitohenkilökunnan vuoksi. Asia nousi yhdeksi keskeiseksi teemaksi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ja laki hoitajamitoituksen nostamisesta hyväksyttiin kesäkuussa 2020.
Oleellinen tässä on huomioida, että hoitajia on Suomessa rajallinen määrä ja määrän lisäämisessä koulutuksen kautta on huomattava viive. Kun mitoitus lain voimalla kohdennetaan vain yhteen kohteeseen on selvää, että tällöin hoitajat on pakko siirtää muista kohteista palveluasumiseen. Tämä tarkoittaa mm. kotihoidon palveluntason oleellista laskua. Seurauksena on se, että hoitoa tarvitsevien mahdollisuudet pärjätä omassa kodissa heikkenevät ja laitoshoidon kysyntä tulee todennäköisesti kasvamaan. Kun huomioidaan se, että laitoshoito on kotihoitoa huomattavasti kalliimpaa, on seurauksena kokonaiskustannusten nousu.
Jos kysytään, että pitääkö laitoshoitoa resursoida riittävästi, on vastaus useimpien mielestä kyllä. Jos taas kysytään, että pitääkö kotihoidon palvelun tasoa heikentää, niin vastaus on vastaavasti kieltävä. Parempi kysymyksen asettelu tässä olisikin se, että miten olemassa oleva hoitohenkilöstö jaetaan eri palvelualueiden kesken tasapuolisesti ja kustannustehokkaasti välilliset vaikutukset huomioiden.
Kokonaisuuden ymmärtäminen edellyttää eri toimialueiden asiantuntijoiden osaamista
Oikean kysymyksen löytämisen vaikeus on siinä, että yhteiskunnalliset järjestelmät ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joissa asiat vaikuttavat toisiinsa mutkikkaiden syy-seuraus-ketjujen ja aikaviiveiden kautta. Usein ratkaistava ongelma on vain oire, jolloin myös ratkaisu pyrkii korjaamaan vain oiretta, eikä taustalla olevaa todellista ongelmaa. Näin valitut ratkaisut eivät usein ole kokonaisuuden kannalta tehokkaita toimia.
Todellisen ongelman hahmottaminen
Todellinen ongelma ja sen myötä tehokkaampi kysymyksen asettelu saavutetaan kartoittamalla systeemin syy-seuraus-ketjujen muodostama kokonaisuus. Haasteena tässä on se, että yksittäiset johtajat ja asiantuntijat näkevät kokonaisuuden yleensä vain oman toimenkuvansa näkökulmasta. Oleellista on, että kokonaiskuvan muodostamisessa yhdistetään kaikkien oleellisten toimenkuvien näkökulmat ja ymmärrys käytännön työhön vaikuttavista tekijöistä.
Kun sisäisen ja ulkoisen toimialueen kokonaiskuva on muodostettu, voidaan sen avulla arvioida ratkaisuehdotusten vaikutuksia seuraamalla muutoksesta seuraavia syy-seuraus-ketjuja. Tämä pienentää oleellisesti päätöksiin liittyviä riskejä niin organisaation kuin päättäjien näkökulmasta. Toinen etu on se, toteutettavaksi valittujen ratkaisuiden osalta on helppo perustella niiden syyt ja vaikutukset eri sidosryhmille, jolloin ratkaisun sisäinen vastustus organisaatiossa on tyypillisesti pienempää.
Recent Comments